Maailma on paikka. Täällä ei ole sijaa ystävyydelle, kuin satukirjoissa. Ylläpidetäänkö ihmiskontakteja vain siksi että niitä kuuluu olla?

Ihmiset eivät suostu varaamaan aikaansa minulle. Jos ehdotan tapaamista keskiviikoksi, saan vastauksen"katsellaan" ja kun myöhemmin asiaa tiedustelen, niin saan vastauksen"on jo sovittua menoa silloin, katsellaan joku toinen päivä". Se tarkoittaa päivää X, kun henkilöllä ei yksinkertaisesti ole muutakaan tekemistä, mutta jotain pitäisi silti tehdä ja jonkun kanssa.

Minä olen suunnitelma-C. Mikäli \"ystävieni\"sunnitelmat sekä A-että -B menevät syystä tai toisesta mönkään, niin puhelimeni soi. Näin on ollut aina. Vanhempani hankkivat minulle matkapuhelimen joskus milleniumin tienoilla. Eivät kestäneet enää katsella, kun poika päivystää puhelimen ääressä uudenvuoden, vapun ja juhannuksen turhaan sitä puhelua odottaen. Matkapuhelintaan se voi päivystää yksin huoneessaankin. Tai nykyisin baarissa. Elän ihmisten sosiaalisista jämistä. Joskus yritin tunkea itseäni mukaan väkisin. Luovutin, kun alkoi tuntua jo liian säälittävältä. Istuin sitten yksin siinä viereisessä puistossa ja pidin keskenäni omia bileitäni ja kehittelin mielikuvitusystäviä. Ihan normaalia lapselle siis. Minä olin tällöin 18-vuotias. Lapsuuden autistisuus, nuoruuteni syrjäytyminen ja aikuisiän erakoituminen ovat tehneet tehtävänsä.

Sukkalaatikkoni synkissä syövereissä asuu itse pahuus. Veri, virtsa ja oksennus suihkuavat sieltä epäpyhän geisirin tavoin, demonisten äänien säestämänä.
Öisin tämä saatanallinen musta energia levittäytyy koko huoneistoon. Seinät tärisevät, ovet paukkuvat ja tavarat kieppuvat ilmassa, kuin lumihiutaleet. Aamulla kaikkialla haisee rikki ja seinät ovat täynnä poltettomerkkejä ja saatanallisia symboleja.
Sukkalaatikossani on nimittäin erään tamperelaisen saatananpalvojan sukat.
Ne päätyivät haltuuni noin puolitoista vuotta sitten. Lukuisten pyhässävedessä otettujen jalkakylpyjenkään jälkeen jalkani eivät vieläkään ole entisensä, vaan silsa ja jalkasieni peittävät ne nilkoista varpaisiin.
Olen palkannut useita manaajia ajamaan sukat sikoihin, mutta he ovat olleet voimattomia näiden epäpyhien, malignisten demoni-sukkien edessä.
Joten vetoankin nyt näiden sukkien herraan: Oi suuri ja mahtava herra Saatananpalvoja, jos luet tämän, niin hae nyt herra(si) tähden nämä sukat TAKAISIN helvettiin täältä!!

Kristinuskoon kuuluu olennaisena kaiken sellaisen vihaaminen, mitä kristityt eivät ymmärrä.
Ja se lista on pitkä.
Kristityt "rakastavat" niitä lähimmäisiään, joita he ymmärtävät. Heidän on käsketty tehdä niin suuressa kirjassa, jonka nimi on raamattu.
Islamilaiset eivät rakasta lähimmäistään. He rakastavat itsensä räjäyttämistä tuhannen paskaksi jonkun vitun moskeijan seinille(myös amerikkalaiset pilvenpiirtäjät käyvät tähän tarkoitukseen). Heidän on käsketty tehdä niin suuressa kirjassa, jonka nimi on koraani ja jota kukaan ei osaa lukea.
Jehovan todistajat rakastavat ovikellon soittamista. Heidän on käsketty rakastaa sitä pienessä lehdessä, jonka nimi on vartiotorni.
Jehovantodistajat rakastavat myös maailmanloppua ja odottavat sitä kovasti.